Blog Layout
Muonion hiihtoladut – Suomen kauneimmissa maisemissa hoidetut ladut
27. tammikuuta 2025
Muonio tunnetaan talvisin hiihtäjän paratiisina, eikä syyttä. Alueen laaja latuverkosto kulkee läpi Suomen kauneimpien maisemien, erityisesti Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Hiihtäessä puhtailla ja huolitelluilla laduilla harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi, millaista työtä niiden hoitaminen vaatii.
Työtä upeiden maisemien keskellä
Muonion latujen hoidosta vastaavat konekuljettajat saavat nauttia henkeäsalpaavista näkymistä tuntureille ja ikimetsiin. Kansallispuiston latujen ajaminen tarjoaa sellaisia maisemia, joita moni matkailija pitää Suomen kauneimpina. Samalla työ on kuitenkin kaikkea muuta kuin pelkkää maisemien ihailua – se vaatii vankkaa ammattitaitoa, pitkää pinnaa ja usein myös istumalihaksia.
Pitkät päivät ja yksinäinen työ
Muonion laaja latuverkosto tarkoittaa, että työpäivät voivat venyä pitkiksi. Latukoneen ohjaimissa istutaan tuntikausia kerrallaan, usein täysin yksin. Työ on huolellisuutta vaativaa, sillä ladut eivät saa vahingoittua tai jäädä epätasaisiksi. Jokainen hiihtäjä, aloittelijasta kokeneeseen, haluaa päästä nauttimaan tasaisesta ja turvallisesta ladusta – ja tämän takaaminen on kuljettajien vastuulla.
Haasteita pakkasessa
Vaikka ladunajossa modernit koneet ovat suuri apu, joskus myös tekniikka pettää. Erityisesti kireillä pakkasilla voi tulla vastaan tilanteita, joissa kuljettaja joutuu hyppäämään ulos lämpimästä ohjaamosta korjaamaan konetta. Tämä saattaa tarkoittaa työkalujen kanssa askartelua purevassa pakkasessa, kun aikaa ei ole hukattavaksi. Koneet ja huoltotyöt vaativat siksi sekä teknistä osaamista että nopeaa ongelmanratkaisukykyä.
Työn jälki palkitsee
Kaikista haasteista huolimatta latujenhoitajien työ on äärimmäisen palkitsevaa. Tunne siitä, että omalla panoksella on mahdollistettu täydellinen hiihtokokemus sadoille, ellei tuhansille, ulkoilijoille, on korvaamaton. Eikä mikään voita sitä hetkeä, kun pysäyttää koneen hetkeksi katsomaan, kuinka aamuaurinko värjää tunturinrinteet kullankeltaisiksi.
Muonion latujenhoitajien ammattitaito ja kova työ takaavat sen, että alue pysyy hiihtäjien suosiossa vuodesta toiseen. Seuraavan kerran, kun liu’ut täydellisellä ladulla, muista kiittää mielessäsi niitä, jotka tekevät sen mahdolliseksi – Suomen kauneimpien maisemien keskellä.
Reittivastaavan suositukset
- Oloksen maisemareitti, monikäyttöreitti, jossa niin kävelijät, pyöräilijät, lumikenkäilijät kuin hiihtäjätkin yhdessä saavat kulkea kuvankaunista reittiä pitkin. Maisemareitin varrelta voi bongata Levin, Ylläksen ja Pallaksen hiihtokeskukset. Reitti lähtee Oloksen hiihtokeskuksen ala-asemalta ja kulkee myötäpäivään. Matkan varrella on Muonion kunnan ylläpitämä maisemakota, jossa voi pysähtyä tulistelemaan. Reitti on keskivaativa, korkeuseroa on noin 180m ja pituus on noin 8km.
- Mietaan lenkki, Juhan kiekka, Jeriksen kuntolatu. Yhdellä Suomen hiihtopiirien tunnetuimmilla laduilla saa haastetta. Ladulla on mittaa reittivalinnasta noin 8km ja korkeuseroa noin 180m. Latu on täynnä mutkia ja kumpuja ja on keskivaativa. Latu kulkee Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ja lähtöpaikkana toimii kätevästi Jeris Lakeside Resort.
- Pallaksen kymppi, Lapland Hotel Pallakselta lähtevä latu kiertää hulppeissa tunturimaisemissa aivan maailman puhtaimman ilman mittauspisteen kupeessa (kuten kaikki Muonion ladut). Korkeuseroa ladulla on noin 180m ja pituutta nimensä mukaisesti noin 10km. Latu on keskivaativa.
Kysyessäni kolmosluokkalaisiltani, mistä ottaisimme kuukausittaisen säähavaintokuvan ystävyysluokkatoimintaa varten, monen ehdotus oli lintutorni. Puthaanrannantien lintutornista ja sen ympäristöstä on tullut tärkeä paikka minulle ja oppilailleni vuosien varrella. Jo esiopetusvuonna kävimme säännöllisesti lintutornilla matikkakävelyiden tiimoilta. Noilta ajoilta lapset muistavat useita käytäntöjä, joita pyytävät nykyäänkin toteutettaviksi. Monen suosikki vaikuttaa olevan juokseminen tornille johtavalla hiekkatiellä. Myös majojen rakentaminen lähimetsään sekä kivien ja lumipallojen heittäminen järveen ja puunrunkoon ovat olleet mieluisia. Lintutorni on kätevän lähellä koulua. Kävelymatka sinne saattoi tosin kestää kauankin eskariaikana. Pysähdyimme nimittäin joka kerta, kun joku hihkaisi nähneensä matkan varrella ympyrän. Hän kertoi sitten muille, missä näki tuon ympyrän. Toisinaan matkan varrelta etsittiin lukumääriä ja pysähdyttiin, kun joku huusi "kolme". Kerran löysimme kolme P-kirjainta mainostekstistä: Palveleva rautakauppa. Matematiikkaa on siis kaikkialla, ei ainoastaan matikan tunneilla. Kun laitamme "matikkalasit" silmille, huomaamme maailman olevan täynnä matematiikkaa. Pienten oppijoiden matematiikan harjoituksiin ei aina tarvita välineitä tai voidaan käyttää luonnonmateriaaleja. Mittasimme esiopetusvuonna kahden hiekkaan piirretyn viivan etäisyyden askelilla ja pohdimme, miksi mittaustulos ei ollut kaikilla sama. Kepeillä mittasimme kaverin pituutta, lintutornin tolppien väliä ja rappusten leveyttä. Saimme kokemuksia mittaamisesta, vaikka emme olleet vielä tutustuneet standardoituihin mittavälineisiin. Lintutorniin noustessamme jokainen eskarilainen laski rappuset. Sama tehtiin tornista laskeuduttaessa. Huomasimme, että lukumäärä on sama huolimatta siitä, kummasta suunnasta aloitetaan laskeminen. Nyt kolmannella luokalla tämä on jo itsestäänselvää. Lokakuun alussa lintutornilla ottamassamme säähavaintokuvassa lehdet olivat jo pudonneet puista. Oli avartavaa nähdä netissä ystävyysluokkiemme ottamat kuvat. Helsingissä puut olivat vielä vihreitä, kun taas Kokkolassa ja Kontiolahdella ruska oli parhaimmillaan. Marraskuun kuvien lumimäärässä oli isot erot paikkakuntien välillä, kuten taitaa olla myös tulevina kuukausina. Teksti ja kuva: Laura Lantto
Olimme monta vuotta pohtineet muuttoa pohjoisempaan Rovaniemeltä, pienet kylät kiehtoivat ja kaipasimme enemmän luontoa ympärille. Kyläyhteisöt etenkin kiinnostivat, semmoinen yhteinen tekemisen meininki. Kun puolison yritys tuli tiensä päähän, ja esikoinen oli lähdössä koulutielle, totesimme että se on nyt tai ei koskaan. Aina voi tulla takaisin, mutta tulevaisuudessa harmittaa, jos jää kokeilematta. Nyt olemme asuneet täällä puolitoista vuotta ja arki on asettunut uomiinsa. Muutimme kesällä Kätkäsuvantoon, ja täältä kyllä olemme sen kyläyhteisön löytäneet. Naapureiden kanssa on milloin mitäkin projektia menossa, autetaan toisiamme puolin ja toisin, oli kyse sitten puutöistä tai kanalan siirtämisestä. Jos sokeri loppuu, naapurista löytyy. Lapset varmaan muuttaisivatkin naapuriin, jos emme estäisi. On semmoinen perusluottamus, että jos apua tarvii, sitä saa ja kysyä voi aina, sitten neuvotaan eteenpäin. Aamuisin viemme koululaiset bussipysäkille, johon heidät bussi sitten palauttaa iltapäivällä. Pitkä välimatka keskustaan ei haittaa, kun menoja vähän suunnittelee. Myös yhteiskyytejä lasten harrastuksiin järjestetään ystävien kanssa. Harrastusten määrä pienellä paikkakunnalla yllätti, ja kyllä täälläkin saisi itsensä kiireiseksi, jos haluaisi. Tiedän, että pienilläkin paikkakunnilla on omat haasteensa, mutta kyllä silti lasken sen isoksi plussaksi, että tuttuja naamoja on joka puolella. Kaupassa, kirjastossa, lasten harrastuksissa ja vanhempainilloissa. Se luo turvaa ja luo yhteisöllisyyttä. Meille on tärkeää viettää mahdollisimman paljon aikaa perheenä, ja täällä kyllä moni tuntuu jakavan sen elämäntyylin. Retkeily ja luonnossa liikkuminen on helppo tapa olla yhdessä ja kerätä yhteisiä kokemuksia. Lasten kanssa hillasuolla rämpiminen, tunne, kun kala nappaa kiinni tai tuntureilta tähystäminen kaukaisuuteen. Kokemukset jäävät sydämeen, ja täältä niitä kokemuksia löytää kyllä joka nurkalta. Muoniolaiset ovat muutenkin ihan uskomattoman välitöntä sakkia. Täällä tulee heti tunne, että tänne kuulun ja täältä jos lähden, pala itsestä jää tänne. Toisten auttaminen tuntuu olevan muoniolaisille sydämen asia, ja elämä täällä on leppoista ja soljuvaa, ei ole kiire mihinkään, kun kaikki on jo tässä. Teksti ja kuvat: Selina Kuure
Tradenomin opinnot lähestyivät loppusuoraa, olin etänä opiskellut muutaman vuoden ja muutto Muonioon tapahtui siinä välissä. Hyvin äkkiä hoksasin, että kunnalle voisin hakea harjoitteluun ja siellä varmasti riittäisi tekemistä. Yrityspuolen markkinointihommat olivat jo ennestään tuttuja, joten tuntui kiinnostavalta kokeilla miltä viestintä ja markkinointi näyttää kunnan puolella. Kehittämispäällikön kanssa tavattiin, ja heti kyllä tuntui vastaanotto tervetulleelta. Mielenkiintoisia tehtäviä ja projekteja löytyi, ja paljon sai myös mennä oman mielenkiinnon mukaan. Kunnalla on selkeästi halua mennä eteenpäin ja kehittyä, ja se onkin hyvä lähtökohta kehittämisintoiselle opiskelijalle. Myös opinnäytetyölle löytyi aihe, joten loput opinnot menisivät sujuvasti yhdessä paikassa. Yhteistyö onkin sujunut jouhevasti, ja työt ovat sujuneet joustavasti etänä ja välillä toimistolla. Paljon on saanut tehdä omien aikataulujen mukaan, sekä sovittaen harjoittelun perhe-elämään. Työyhteisö on ollut rento, kannustava ja heidän kanssaan on ollut helppo toimia. Työtehtävät ovat olleet hyvin vaihtelevia, kokemuksia on kertynyt reppukaupalla ja itseään on päässyt toteuttamaan sekä haastamaan erilaisissa projekteissa. Koska suuntaudun digitaaliseen myyntiin ja markkinointiin, työtehtäviin on kuulunut mm. somen päivitys ja suunnittelu, uutisten kirjoittaminen, verkkosivujen päivittäminen ja kehittäminen, sekä verkkosivujen käytettävyystutkimuksen suunnittelu ja toteutus. Isoimpana tekijänä harjoittelun onnistumisessa nostan kuitenkin sen, että sinuun ja osaamiseesi luotetaan. On aivan eri lähtökohta tehdä ja oppia asioita, kun sinua ei epäillä joka käänteessä. Luottamus on antanut itselle motivaatiota tehdä asioita ja kokeilla uutta, ja sillä on ollut valtava merkitys myös oppimisen kannalta. Ehkä luottamuksen pohja löytyy siitä, että täällä on onnellisia ihmisiä, jolloin se väistämättä näkyy perusolemuksessakin. Ollaan luottavaisia sekä tyytyväisiä itseen ja toisiin. Teksti ja kuvat: Selina Kuure
Muonion kunta