Blog Layout
Kätkäsuvanto - paikka mihin palata
25. syyskuuta 2020
Tätä kirjoittaessani istun hotellihuoneen sängyllä Shanghaissa. Olemme pari viikkoa sitten palanneet Muonion Kätkäsuvannosta takaisin tänne Kiinaan ja koronapandemian vuoksi olemme 14 vrk:n karanteenissa Shaghaissa, jonka jälkeen pääsemme lentämään Kiinan kotiimme Beihaihin, Guangxin maakuntaan. Jos kartalta katsoo, Beihai sijaitsee Etelä-Kiinanmeren rannalla, lähellä Hainanin saarta ja Vietnamin rajaa. Mieheni työkomennuksen vuoksi olemme täällä, olleet jo 1.5 vuotta ja vielä edessä on toinen samanmoinen pätkä. Matka tänne Kätkäsuvannosta on pitkä, ja pitkä on matka vielä Shanghaistakin Beihain kotiin, kolmen tunnin lento. Välimatkat täällä ovat vielä pidempiä kuin Lapissa ja onhan Kiina toki valtava maa verrattuna Suomeen, ja väkiluvultaan moninkertaisesti suurempi kuin Suomi. Beihaissa kotimme vastapäätä oleviin kolmeen kerrostaloon mahtuisi koko Muonio ja jäisi vielä vapaitakin asuntoja.
Täällä ollessa olemme kesällä käyneet pidemmän aikaa Kätkäsuvannossa ja Oulun alueella. Tänä kesänä 2020 tulin jo kesäkuun alusta Suomeen, Muonioon ja Kätkäsuvantoon. Olin aluksi omaehtoisessa kotikaranteenissa kaksi viikkoa. Kätkäsuvannossa on lapsuudenkotini, Muonionjoen rannalla. Minulla on paikka, minne tulla. Tuo lause – paikka minne tulla, on koti, minne tulla, mistä lähteä ja minne palata maailmalta takaisin. Se on oma paikka.
Kätkäsuvannossa karanteenissa ollessa saattoi käydä etäältä ystävää moikkaamassa ja lähteä ulos pihalle tai lenkille tai tunturille. Sellaista mahdollisuutta täällä Kiinassa ei ole; on oltava huoneessa koko määrätyn ajan, ulos hotellihuoneesta ei saa mennä. Erona Muonioon on tietysti se, ettei täällä voida pitää turvavälejä eikä luonto ole sellaisessa merkityksessä, että siitä nautittaisiin tai sinne mentäisiin patikoimaan. Täälläkin sisämaassa on paljon vuoria ja toki siellä on erilaisia opastettuja reittejä ja nähtävyyksiä, mutta ihmisiä on joka puolella.
Kätkäsuvannossa kun astuu ovesta ulos, on jo luonnossa. Ilma on maailman puhtainta hengittää. Kotiovelta voi lähteä metsään juoksemaan ja kävelemään, hiihtämään tai lumikenkäilemään talvella. Lenkillä ei välttämättä tapaa ketään muita kuin metsän eläimiä ja näkee niiden jälkiä. Kun ilma on puhdas, voi haistaa eri vuodenaikoina erilaiset tuoksut. Minulle tärkeitä ovat eri vuodenajat. Muoniossa niitä sanotaan olevan kahdeksan ja se on kyllä totta. Vuodenajat tuovat vaihtelua elämään. Paljon tulee myös puhetta asiasta, joka vaikuttaa niin monella tavalla ja monen ihmisen elämään, nimittäin säästä. Sää vaihtelee niin paljon vuodenajan mukaan ja lämpötilan skaala on suuri. Muoniossa ei ole yhtä kesää tai talvea koko vuosi. Itse pidän erityisesti syksystä kaikkine väreineen. Syksyllä kaikki tavallaan alkaa uudestaan ja alkaa aina uusi ajanjakso elämässä. Talven kohokohdat ovat kuutamo ja revontulet, jotka kiinalaisetkin tuntevat, kun Suomesta puhutaan. Kaamos ei ole pimeä vaan valoisa väreineen. Kevät on kaunista aikaa kun tulee illan sininen hetki eikä pimeä tule yht’äkkiä. Huomaan monesti vertaavani luonnossa tapahtuvia asioita Kiinan ja Suomen välillä, ja erityisesti Lapin ja Muonion. Juuri nuo vaihtelevat vuodenajat, puhdas ilma, luonnosta saatavat marjat ja sienet, puhtaasta ja kirkasvetisestä Kätkäjärvestä siiat ja muut kalat, ja jonka vettä voi vaikka juoda. Puhdas juomavesi on luksusta. Kaikki nämä asiat tekevät minusta Kätkäsuvannossa ja Muoniossa onnellisen luonnosta, tuota kaikkea luettelemaani ei täällä Kiinassa voi kokea. Luonto monimuotoisuudessaan tuo onnellisuutta ja vaihtelevuutta elämään ja päivittäisiin rutiineihin.
Näkymä Shanghain hotellihuoneen ikkunasta on kovin erilainen verrattuna tämän blogin kuvaan kotirannastani Muonionjoella, vastapäätä maailman rauhallisin raja. Maailmalla on mukava olla ja kerätä kokemuksia, elämyksiä, seikkailuja ja tarinoita kaukaisista kulttuureista muisteltavaksi myöhemmin. Ilman lähtöä ei olisi paluuta.
Zaijian!
Teksti ja kuvat: Pirjo Kuukasjärvi-Marjakangas
Kysyessäni kolmosluokkalaisiltani, mistä ottaisimme kuukausittaisen säähavaintokuvan ystävyysluokkatoimintaa varten, monen ehdotus oli lintutorni. Puthaanrannantien lintutornista ja sen ympäristöstä on tullut tärkeä paikka minulle ja oppilailleni vuosien varrella. Jo esiopetusvuonna kävimme säännöllisesti lintutornilla matikkakävelyiden tiimoilta. Noilta ajoilta lapset muistavat useita käytäntöjä, joita pyytävät nykyäänkin toteutettaviksi. Monen suosikki vaikuttaa olevan juokseminen tornille johtavalla hiekkatiellä. Myös majojen rakentaminen lähimetsään sekä kivien ja lumipallojen heittäminen järveen ja puunrunkoon ovat olleet mieluisia. Lintutorni on kätevän lähellä koulua. Kävelymatka sinne saattoi tosin kestää kauankin eskariaikana. Pysähdyimme nimittäin joka kerta, kun joku hihkaisi nähneensä matkan varrella ympyrän. Hän kertoi sitten muille, missä näki tuon ympyrän. Toisinaan matkan varrelta etsittiin lukumääriä ja pysähdyttiin, kun joku huusi "kolme". Kerran löysimme kolme P-kirjainta mainostekstistä: Palveleva rautakauppa. Matematiikkaa on siis kaikkialla, ei ainoastaan matikan tunneilla. Kun laitamme "matikkalasit" silmille, huomaamme maailman olevan täynnä matematiikkaa. Pienten oppijoiden matematiikan harjoituksiin ei aina tarvita välineitä tai voidaan käyttää luonnonmateriaaleja. Mittasimme esiopetusvuonna kahden hiekkaan piirretyn viivan etäisyyden askelilla ja pohdimme, miksi mittaustulos ei ollut kaikilla sama. Kepeillä mittasimme kaverin pituutta, lintutornin tolppien väliä ja rappusten leveyttä. Saimme kokemuksia mittaamisesta, vaikka emme olleet vielä tutustuneet standardoituihin mittavälineisiin. Lintutorniin noustessamme jokainen eskarilainen laski rappuset. Sama tehtiin tornista laskeuduttaessa. Huomasimme, että lukumäärä on sama huolimatta siitä, kummasta suunnasta aloitetaan laskeminen. Nyt kolmannella luokalla tämä on jo itsestäänselvää. Lokakuun alussa lintutornilla ottamassamme säähavaintokuvassa lehdet olivat jo pudonneet puista. Oli avartavaa nähdä netissä ystävyysluokkiemme ottamat kuvat. Helsingissä puut olivat vielä vihreitä, kun taas Kokkolassa ja Kontiolahdella ruska oli parhaimmillaan. Marraskuun kuvien lumimäärässä oli isot erot paikkakuntien välillä, kuten taitaa olla myös tulevina kuukausina. Teksti ja kuva: Laura Lantto
Olimme monta vuotta pohtineet muuttoa pohjoisempaan Rovaniemeltä, pienet kylät kiehtoivat ja kaipasimme enemmän luontoa ympärille. Kyläyhteisöt etenkin kiinnostivat, semmoinen yhteinen tekemisen meininki. Kun puolison yritys tuli tiensä päähän, ja esikoinen oli lähdössä koulutielle, totesimme että se on nyt tai ei koskaan. Aina voi tulla takaisin, mutta tulevaisuudessa harmittaa, jos jää kokeilematta. Nyt olemme asuneet täällä puolitoista vuotta ja arki on asettunut uomiinsa. Muutimme kesällä Kätkäsuvantoon, ja täältä kyllä olemme sen kyläyhteisön löytäneet. Naapureiden kanssa on milloin mitäkin projektia menossa, autetaan toisiamme puolin ja toisin, oli kyse sitten puutöistä tai kanalan siirtämisestä. Jos sokeri loppuu, naapurista löytyy. Lapset varmaan muuttaisivatkin naapuriin, jos emme estäisi. On semmoinen perusluottamus, että jos apua tarvii, sitä saa ja kysyä voi aina, sitten neuvotaan eteenpäin. Aamuisin viemme koululaiset bussipysäkille, johon heidät bussi sitten palauttaa iltapäivällä. Pitkä välimatka keskustaan ei haittaa, kun menoja vähän suunnittelee. Myös yhteiskyytejä lasten harrastuksiin järjestetään ystävien kanssa. Harrastusten määrä pienellä paikkakunnalla yllätti, ja kyllä täälläkin saisi itsensä kiireiseksi, jos haluaisi. Tiedän, että pienilläkin paikkakunnilla on omat haasteensa, mutta kyllä silti lasken sen isoksi plussaksi, että tuttuja naamoja on joka puolella. Kaupassa, kirjastossa, lasten harrastuksissa ja vanhempainilloissa. Se luo turvaa ja luo yhteisöllisyyttä. Meille on tärkeää viettää mahdollisimman paljon aikaa perheenä, ja täällä kyllä moni tuntuu jakavan sen elämäntyylin. Retkeily ja luonnossa liikkuminen on helppo tapa olla yhdessä ja kerätä yhteisiä kokemuksia. Lasten kanssa hillasuolla rämpiminen, tunne, kun kala nappaa kiinni tai tuntureilta tähystäminen kaukaisuuteen. Kokemukset jäävät sydämeen, ja täältä niitä kokemuksia löytää kyllä joka nurkalta. Muoniolaiset ovat muutenkin ihan uskomattoman välitöntä sakkia. Täällä tulee heti tunne, että tänne kuulun ja täältä jos lähden, pala itsestä jää tänne. Toisten auttaminen tuntuu olevan muoniolaisille sydämen asia, ja elämä täällä on leppoista ja soljuvaa, ei ole kiire mihinkään, kun kaikki on jo tässä. Teksti ja kuvat: Selina Kuure
Tradenomin opinnot lähestyivät loppusuoraa, olin etänä opiskellut muutaman vuoden ja muutto Muonioon tapahtui siinä välissä. Hyvin äkkiä hoksasin, että kunnalle voisin hakea harjoitteluun ja siellä varmasti riittäisi tekemistä. Yrityspuolen markkinointihommat olivat jo ennestään tuttuja, joten tuntui kiinnostavalta kokeilla miltä viestintä ja markkinointi näyttää kunnan puolella. Kehittämispäällikön kanssa tavattiin, ja heti kyllä tuntui vastaanotto tervetulleelta. Mielenkiintoisia tehtäviä ja projekteja löytyi, ja paljon sai myös mennä oman mielenkiinnon mukaan. Kunnalla on selkeästi halua mennä eteenpäin ja kehittyä, ja se onkin hyvä lähtökohta kehittämisintoiselle opiskelijalle. Myös opinnäytetyölle löytyi aihe, joten loput opinnot menisivät sujuvasti yhdessä paikassa. Yhteistyö onkin sujunut jouhevasti, ja työt ovat sujuneet joustavasti etänä ja välillä toimistolla. Paljon on saanut tehdä omien aikataulujen mukaan, sekä sovittaen harjoittelun perhe-elämään. Työyhteisö on ollut rento, kannustava ja heidän kanssaan on ollut helppo toimia. Työtehtävät ovat olleet hyvin vaihtelevia, kokemuksia on kertynyt reppukaupalla ja itseään on päässyt toteuttamaan sekä haastamaan erilaisissa projekteissa. Koska suuntaudun digitaaliseen myyntiin ja markkinointiin, työtehtäviin on kuulunut mm. somen päivitys ja suunnittelu, uutisten kirjoittaminen, verkkosivujen päivittäminen ja kehittäminen, sekä verkkosivujen käytettävyystutkimuksen suunnittelu ja toteutus. Isoimpana tekijänä harjoittelun onnistumisessa nostan kuitenkin sen, että sinuun ja osaamiseesi luotetaan. On aivan eri lähtökohta tehdä ja oppia asioita, kun sinua ei epäillä joka käänteessä. Luottamus on antanut itselle motivaatiota tehdä asioita ja kokeilla uutta, ja sillä on ollut valtava merkitys myös oppimisen kannalta. Ehkä luottamuksen pohja löytyy siitä, että täällä on onnellisia ihmisiä, jolloin se väistämättä näkyy perusolemuksessakin. Ollaan luottavaisia sekä tyytyväisiä itseen ja toisiin. Teksti ja kuvat: Selina Kuure
Muonion kunta